THE BOPCATS – Cruisin’ With…
(Talsti Ee-Dee EDCD 2224)
Iso kone kehrää kuin tyytyväinen kissa konepellin alla ja BopCatsin kollit (Kai Uusitalo, Ari Eerola ja Aki Savolainen) kutsuvat meitä kruisingille. Mikäpä siinä, pitää muistaa myös turvavyö. Kotimaista rock and roll -sceneä vuosikaudet rikastuttanut ja riemastuttanut Bopcats-kolmikko on täällä taas. Ja pitää jo startissa sanoa, että miehet ovat keittäneet kasaan varsin maistuvaisen ja rokkaavaisen keitoksen.
BopCatsien toiminnalle on aina ollut ominaista vauhti, eikä tempoissa säästellä tälläkään kertaa. Se pitää kuitenkin oikein erikseen mainita, että kundit eivät kärsi vauhtisokeudesta, vaan villeimmänkin rokkauksen tiimellyksessä ovat melodiat kunniassa. Vanhalle bilikalle poljetaan kunnon vauhdit, kun Old Chevy starttaa, tien päällä ollaan ja billyrockerilla juhlii tiukkasoundinen kitara. Mainitusta kierrosten nostosta ja melodisuuden yhdistämisestä käy hyvänä esimerkkinä suorastaan vallattomasti kirmaava Crazy Little Love. Menopeli vaihtuu toiseen mutta vauhti sen kuin petraa tiukalla jumpsterivatkauksella Dodge. Setin kovimman menopalan tittelistä käydään kova taisto, se voisi olla vaikka raivoisa Only Wanna Bop, tai hervottomasti viidakkobiitin tahtiin heiluttava Comin’ Up, joka on släppäyksen juhlaa. Seuraavaksi auto vaihtuu Cadillaciin ja jos mahdollista, Rumblin’ Caddyllä meno petraa aina vaan, vauhtisiivu on oikea melodiaryöpsähdys. Shake Alone pelaa perusbillynä ja hyvin terhakkaasti pelaakin. Tuntuu kuin biisissä olisi vähän doo wopia lisämausteena. Jos nyt joku nopeusennätys vielä jäi rikkomatta, niin se menee auttamatta puhki Bop Cat Bopilla, joka on leimallisen hyväntuulinen esitys.
Tusinan oman sävellyksen rinnalle on poimittu kaksi coveria. Näistä nasevan pontevan Goin’ Wildin levytti Ron Isle Roulette-sinkulalle. Hyväfiiliksinen biisi piiskataan kunnon lentoon. Fairlane Rock vie Sun-yhtiön tuotosten pariin ja orggiksen mallasi Hayden Thompson. Stop-go -mallinen rockabilly toimii kitkatta ja etsii ohituskaistaa. Fairlanehan oli eräs Cadillac-malli, eikös vaan ollutkin?
Vauhtia ja vaarallisia tilanteita on levy turvoksissa saakka, mutta löytyy miehistöstä se herkempikin puoli. Sad Baby -fiilistely omaa selkeää hittipotentiaalia. Rautalanka-soundi kohtaa väkevästi iskelmän ja tummat alakulosävyt luovat vahvan tunnelman. Kaihoisa Lonely Cat luo vahvaa emootiota sekin, ja melodia, se on hieno. Yksi levyn makoisimmista oivalluksista on myös teinihenkinen poppisbilly Sweet Love.
Nyt kyllä pitää sompailla yksi rundi vielä, on matkamusat niin kohdillaan. Ja BopCatsien cruisin’-menolle ei loppua näy.
Mikke Nöjd
(julkaistu BN-numerossa 6/2022)
